Oikeassa olemisen sietämätön keveys
Ihmisessä asuu kyltymätön tarve olla aina oikeassa. Se piirre synnyttää paljon ristiriitoja, tukahduttaa uskon ja tappaa joskus kaiken rakkauden seurakunnan keskeltä. Se on sammuttanut myös monet herätykset. Joskus ei tarvita kuin yksi väärä sana ja pato jo murtuu – oikeassa olemisen paholainen on irti.
Kun koronaepidemia lähti liikkeelle, oikeassa olevia riitti kaikkialla. Kovin monet tiesivät varmuudella, mistä siinä oli oikeasti kysymys.
Kun presidentti Donald Trump pyrki uudelle kaudelle, kovin monet vakuuttivat hänen voittavan, koska sen uskottiin olevan Jumalan tahto. Kun sitten niin ei tapahtunutkaan, moni ei edes huomannut olleensa väärässä. Joku saattoi sanoa: ”Oli se Jumalan tahto, mutta ihmiset estivät sen.” Jumalastakin tuli yhtäkkiä kovin pieni.
Kastekysymys on ollut oikeassa olevien puheenaiheena vuosisatoja. Sen aiheen äärellä on käyty kovimmat taistelut ja riidelty verissä päin. Kaikki ovat olleet omasta mielestään oikeassa.
Lopun ajan tapahtumista on myös riittänyt kiivailua kautta aikojen. Kukaan ei siinä maailmassa voi kuitenkaan sanoa vielä olevansa oikeissa. Se asia ratkeaa vasta sitten, kun nuo ajat koittavat.
One Wayssä me hyväksymme toisemme ja rakastamme toisiamme erilaisista oppikäsityksistä huolimatta. Se näyttää herättävän joskus epäluuloja ja arvostelua ulkopuolisissa. ”Eihän tuollaisesta kristillisyydestä ole mihinkään, jossa ei anneta vastustajan kuulla kunniaansa.” Mutta oletko varma, että se on Jumalan mielestä väärin.
Vaikka me itse olemme vakuuttuneita oikeassa olemisesta, se ei vielä riitä. Se on asia, jonka päättää Jumala, ei ihminen. Kerran Hän sanoo mielipiteensä jokaiseen kysymykseen, ja kukaan ei enää väitä vastaan. Hän sanoo lopullisen totuuden, et sinä enkä minä. Siksi kannattaisi ottaa aina huomioon sellainenkin mahdollisuus, että Jumala onkin eräänä päivänä juuri minun kanssani eri mieltä.
Me helposti ajattelemme, että oikeassa olemisessa ja sen puolesta taistelemisessa on jotain hengellistä ja arvokasta. Jos niin on, miksi se tuottaa niin paljon huonoa hedelmää. Entäpä, jos se onkin täysin lihallista ja arvotonta Jumalan silmissä? Entäpä, jos Jumala haluaisikin meidän nöyrtyvän ja antavan oikeassa olemisen kunnian ja autuuden toiselle?
Oikeassa olemisen taistelussa nousee usein esiin ihmisen ylpeys. Jos toinen on eri mieltä, meidän kunniaamme on loukattu, ja siksi on oikeus nostaa meteli. Entäpä, jos Jumala haluaisikin joskus meidän olevan hiljaa ja rakentavan rauhaa, ei kiivailevan. Entäpä, jos oikeassa oleminen ei olekaan niin tärkeätä Jumalan silmissä kuin se, miten me kohtelemme ja rakastamme veljiämme ja sisariamme Kristuksessa.
Teksti: Tapani Suonto (Pääkirjoitus julkaistu Raportti-lehdessä 1/2023)
