Rukousvastauksena matka Malawiin

/by

Kun Kirsi Vahe kuuli keväällä 2022, että Malawiin tehdään vuosien tauon jälkeen tiimimatka, hän ilahtui ja oli heti valmis lähtemään mukaan. Kirsi oli ollut Malawissa aiemmin, ja sinne jäi paljon rakkaita ihmisiä.

– Vuosien aikana sain kuulla kuulumisia Malawista, ja pieni toivon siemen oli sydämessäni, että vielä joskus pääsisin sinne. Nyt toive toteutui, ja saimme vihdoin nähdä rakkaat ystävämme Mervin ja Moseksen. Ilo oli valtava – rukoukseeni on vastattu.

Likhulan kylälle matkalaisia Suomesta oli odotettu ja vastassa oli suuri joukko iloitsevia ja laulavia ihmisiä.

– He kulkivat automme edellä ja vieressä laulaen ja riemuiten. Oli meillä saattaja myös virkavallan puolesta, mikä tuntui vähän hassultakin, mutta hän suoritti tehtävänsä mallikkaasti, kertoo Kirsi.

Vierailun ajaksi oli järjestetty muutamia tilaisuuksia, mm. naistenpäivät. Jo ensimmäisenä iltana oli iltatilaisuus, jossa malawilaiseen tapaan ylistettiin Jumalaa tanssin ja laulujen raikuessa.

– Meillä oli pieniä todistuspuheenvuoroja ja Tiina Sinkkonen piti opetuspuheen. Naiset kuuntelivat tarkasti kaikkia opetuksia ja silminnähden nauttivat yhdessäolosta ja näistä päivistä. Heille on tärkeä saada tavata muita uskonsisaria ja rukoilla ja ylistää yhdessä. On myös tärkeää, että heille tarjotaan raamatunopetusta, että he voisivat kasvaa ja vahvistua uskossaan.

Heti naistenpäivien jälkeen oli vuorossa pastorien tapaaminen. Siinäkin ensimmäinen tilaisuus oli ylistyspainotteinen.

– Siellä pastorit tanssivat ja lauloivat Herralle ja Jumalan Henki oli voimallisesti läsnä! Näistä miehistä huokui rakkaus Jeesusta kohtaan ja he todella näyttivät sen.

Jokaiseen matkaan kuuluvat myös vastoinkäymiset. Suomalaisten ryhmä sairastui vatsatautiin, joka vei olon tosi heikoksi.

– Suureksi iloksemme aamukokouksen päätyttyä kaikki pastorit tulivat talomme luokse ja lauloivat ja rukoilivat puolestamme. Se hetki oli niin murtava. Jumalan huolenpito ja läsnäolo tuli ihan konkreettisesti siihen hetkeen ja ymmärsin, että Hän pitää meistä huolen ja parantaa meidät. Toivuimme vatsataudista vuorokaudessa, kertoo Kirsi.

Mitä muuta matkalla tapahtui, kun matkalaiset vuosien jälkeen tapasivat ystäviä ja Kirsin kummitytön? Lue Kirsi Vahen artikkeli kokonaisuudessaan Raportti-lehdestä.

Teksti ja kuva: Kirsi Vahe

One Way Anne Suonnon silmin

/by

Anne Suonto on miehensä Tapanin rinnalla seurannut One Wayn vaiheita sen alusta lähtien, nähnyt ilot ja surut läpi vuosikymmenten, myös kulissien takana. Hän oli paikalla, kun työ alkoi ja kun se näytti hiipuvan kokonaan. Hän on nähnyt myös uuden nousun ja kehityksen aina tähän päivään asti.

Vaikka lapsuudenkodissa ei uskonasioista voinut puhua, Anne kävi uskovan äitinsä kanssa hengellisissä tilaisuuksissa. Jo yhdeksänvuotiaana Anne täyttyi Pyhällä Hengellä, ja on käytännössä ollut koko elämänsä uskossa.

– Pidimme salaa rukouskokouksia ja kävimme siskoni kanssa seurakunnassa. Tuo suuri salaisuus rasitti kuitenkin henkisesti ja pelottikin joskus.

Onneksi tilanne muuttui, kun Annen isä ikäännyttyään alkoi ottaa vastaan sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ja tuli uskoon.

Tie vei Lähetysnuoriin

Annen tie vei Lähetysnuorten (Youth with a Mission) työhön 1970-luvulla. Lähetysnuorten opetuslapseuskoulussa ja evankeliointitiimissä Anne tapasi myös Tapani Suonnon. Heidät vihittiin Karkkilan kirkossa, ja siitä alkoi yhteinen taival. He lauloivat mm. Tapanin perustamassa kuorossa sekä Katusoittajat-yhtyeessä ja kiersivät myös kahdestaan laulamassa ja julistamassa evankeliumia eri puolilla Suomea. Kunnes eräs kevätpäivä suuntasi elämän vielä syvemmälle evankeliumin työhön.

– Muistan, kun Tapani kertoi Jumalan puhuneen hänelle näystä, joka merkitsi aivan uutta tehtävää Jumalan valtakunnan työssä. Olimme juuri muuttaneet Lähetysnuorten työkeskuksesta Siuntiosta Espooseen ja kyselleet, mitä Herra meiltä tulevaisuudessa odotti. Tuo näky koski Perjantai Kristukselle -työtä. Seuraavana syksynä kampanja alkoi, ja osallistuin siihen mahdollisuuksieni mukaan.

– Olin mukana kaduilla laulamassa ja välillä PK-illoissa musiikissa sekä toimiston osa-aikaisena sihteerinä, Anne sanoo.

– Vuonna 1996 Perjantai Kristukselle näytti kuihtuvan kuoliaaksi. Väki oli harventunut vuosi vuodelta, ja voimat ja varat alkoivat olla lopussa. Tapani näytti todella uupuneelta. Olimme hyvin hämmentyneitä tapahtumien kulusta, sillä olimme odottaneet aivan muuta. Mutta Jumala ilmestyi ja uudisti kaiken. Uusi alku ja voimakas kasvu oli minullekin suuri yllätys. Siihen ei pystyisi kukaan muu kuin elävä Jumala.

Äitinä ja teho-osaston hoitajana

Tyttärien, Eveliinan ja Emilian vartuttua Anne lähti opiskelemaan ja valmistui sairaanhoitajaksi. Hän on työskennellyt Meilahden sydänteholta jo yli 20 vuotta. Työ on ollut antoisaa, mutta voimia kuluttavaa. Vapaa-aika on mennyt perheenäidin tehtävissä. Kun Tapanin matkat alkoivat eri puolille maailmaa lähetystyön laajentuessa voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien, hän oli paljon poissa kotoa. Anne ja tytöt selvisivät niistäkin vuosista.

Lähetystyö Malawissa

Anne ja Tapani lähtivät Intiaan vuonna 2003 ja saivat nähdä sen ihmeen, mitä Jumala oli tehnyt lyhyessä ajassa tuossa maassa. Annen lähetyskentäksi johdattui kuitenkin ensisijaisesti Malawi. Ulkoministeriö edellytti säännöllisiä tarkastuskäyntejä ja työn valvontaa One Wayltä, ja Anne kävi maassa ulkoministeriön rahoituksella vuosittain.

– Erityisesti klinikkatyö kiinnosti minua omasta ammatistanikin johtuen, Anne kertoo.

– Sain nähdä työn suuren siunauksen tuossa köyhässä Nkhulamben laaksossa, mutta myös läheltä ne suuret ongelmat, jotka alkoivat kasaantua vuosien vieriessä.

Minkälainen elämänvaihe Anne Suonnolla on nyt? Miten One Wayn lähetystyö nivoutuu tulevaisuudensuunnitelmiin? Lue koko Annen haastattelu Raportti-lehdestä (s. 12).

Romanit ovat löytäneet One Wayn

/by

Monilla paikkakunnilla romanit ovat osa vakituista yleisöä ja myös aktiivisia vaikuttajia One Way -seurakunnissa. Muutamat seurakuntien pastoreista ovat myös romanitaustaisia. Se on tärkeä saavutus kotimaan työssä.

Romanitaustaisia pastoreita ovat mm. Jari Lindroos Forssan OW-seurakunnasta, Santtu Theslund Lahdesta sekä Allan Lindberg Vantaalta. Allan on toiminnanjohtajana romanityön keskusjärjestössä, Suomen Romanifoorumissa, joka toimii syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten romanien keskuudessa.

Allan Lindberg kulki itse aika tyypillisen romaninuoren tien, koulu jäi kesken ja päihteet näyttelivät suurta osaa jo varhain. Jumala kuitenkin pysäytti dramaattisella tavalla, kun elämä oli hiuskarvan varassa. Allan selvisi ja muutaman kuukauden kuluttua hän oli valmis antamaan elämänsä Jeesukselle.

Mikä romaneja vetää One Way -seurakuntiin?

– Selkeä Jumalan sanan opetus, jossa kristinuskoa käsitellään kokonaisuutena, sanoo Allan.

– Romanit ovat ymmärtäneet, että pelkät sirkushuvit ja hyvät fiilikset eivät auta, tarvitaan hengellistä kasvua. He kuuntelevat One Wayn opetusta mediatyömme kautta, sillä se on heistä selkeää ja raitista.

Asiaan vaikuttaa myös romanikulttuuri, jossa perinteillä on suuri arvo ja merkitys. Klassinen kristinusko vetoaa myös romaneihin

– Viimeaikaiset romaninuorten huumekuolemat ovat myös pysäyttäneet monia ja he haluavat tulla mukaan seurakuntien toimintaan. Nuoret etsivät nyt musiikin ja monenlaisen ”metelin” tilalle syvällistä Raamatun opetusta. Romanien keskuudessa on herätystä, kertoo Allan.

Mitä romaniheimolle tänään kuuluu?

Erityisesti nuorten keskuudessa päihteet ja rikollisuus näyttelevät suurta osaa. Ne murtavat niitä arvoja, jotka ovat olleet vahvoja yhteisössä. Helsinginkin kaduilta löytyy yksinäisiä naisia ja miehiä, joilla ei ole minkäänlaista sidettä omaan yhteisöönsä. Juuri näiden nuorten kanssa tehdään Romanifoorumissa työtä.

Teksti Tapani Suonto

Lue koko artikkeli Raportti-lehdestä (s. 16–17).