Kristinusko on tänään huonommassa huudossa kuin vuosisatoihin. Halveksunta ja suoranainen viha kasvaa päivä päivältä. Kristillisen sukupuoli- ja avioliittokäsityksen tähden meitä pidetään kovina, pahoina, rakkaudettomina ja suvaitsemattomina. Hengellistä työtä kahlitaan voimakkaasti tänään eri puolilla maailmaa.

Monet odottavat, että Jumala tulee muuttamaan tämän tilanteen. Eihän tässä näin saa käydä.

Jotkut jopa uskovat, että kristityt ottavat vielä vallan maailmassa valtavien ihmeiden kautta.

Siksi haluan sanoa tänään: Me häviämme tämän taistelun. Tilanne ei muutu helpommaksi, vaan vaikeammaksi. Lopulta tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

Aikanaan Venäjällä bolsevikit ottivat vallan ja tappoivat paljon kristittyjä. Eräs piispa seisoi teloituskomppanian edessä, ja häneltä kysyttiin: ”Kuka nyt voittaa, Kristus vai bolsevikit?” Piispa vastasi rauhallisesti: ”Ensin voitatte te, sitten voittaa Kristus.” Ne olivat piispan viimeiset sanat.

Ystävät, ensin voittaa tämä maailma, mutta sitten voittaa Kristus.

Uskovat kauhistelevat tänään maailmanmenoa ja kaikkea sitä valhetta ja moraalittomuutta, mikä on valtaamassa maailmaa. Meitä kristittyjä parjataan valheellisesti yhä enemmän myös Suomessa. Samaan aikaan monien uskovien puheista kuultaa läpi hämmästys, pelko, viha, toivottomuus ja katkeruus. On vaarallista, jos sellainen saa sydämemme hallintaan.

Ei meidän pitäisi kauhistua kaikkea pimeyttä, sillä niin on kirjoitettu. Jos niin ei tapahtuisi, Raamattu raukeaisi tyhjiin, ja me olisimme maailman surkuteltavimpia ihmisiä. Mutta kun Raamatun sana toteutuu silmiemme edessä, se julistaa kovaan ääneen, että olemme valinneet oikean tien. Ensin voittaa tämä maailma, mutta sitten voittaa Kristus. Niin on kirjoitettu ja niin myös tapahtuu. Loppu ratkaisee, ei se, millaisten taistelujen kautta se saavutetaan.

Miksi puhun tästä tänään? Jos me emme ole valmistautuneet seurakuntana kohtaamaan koetuksia, ne lyövät meidät maahan sellaisella voimalla, että me tuuperrumme kesken matkan. Meidän täytyy ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Se on kerrottu meille jo Raamatussa.

Meidän täytyy myös ymmärtää, että aikaa on vähän. Vapaus julistaa evankeliumia kaduilla ja kujilla on päättymässä. Olemme kulkemassa kohti sitä yötä, jolloin evankeliumin julistaminen on käynyt mahdottomaksi.

Nyt on aika käynnistää Toivon Missioita, tehdä hengellisiä TV- ja radio-ohjelmia, koota eksyneitä ja luopuneita turvaan seurakunnan yhteyteen. Nyt on aika toimia.

Lopetetaan murehtiminen ja keskitytään siihen viimeiseen tehtävään, joka seurakunnalla on vielä jäljellä. Herätys on tulossa, ja Jumala tarvitsee nyt ihmisiä, jotka lähtevät työhön uskon hengessä ja täynnä elinvoimaa ja rohkeutta – jättäen murheet Hänelle, jolle ne kuuluvat.

Teksti: Tapani Suonto

Kuva: Pixabay