Apostoli Paavali kantoi suurta murhetta heimolaisistaan, että he pelastuisivat. Siksi Paavali rukoili paljon elämänsä aikana ja kehotti kaikkia kristittyjä esirukoilemaan.

”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä – että minulla on suuri murhe ja jatkuva tuska sydämessäni. Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta.” (Room. 9:1–3)

Paavalin tavoin voimme kantaa esirukouksen taakkaa Jumalan antamana esirukouksen lahjana. Näemme perheemme, ystävämme ja lähimmäisemme, jotka eivät ymmärrä kääntyä Jumalan luokse ja vastaanottaa Jeesusta Kristusta elämäänsä. Tämä synnyttää meissä tarpeen ja halun rukoilla, että heidän ymmärryksensä avautuisi ja he saisivat sisimpäänsä synnintunnon ja halun kääntyä Jumalan puoleen kokosydämisesti.

Jos sinä koet näin ja kannat tällaista kuormaa, niin et kanna sitä yksin. Jumala antaa ja jakaa rukoustaakkaa niille, joiden sydän on altis kääntymään Jumalan puoleen ja tuntemaan sääliä ja murhetta sielujen puolesta.

Kun katsomme nykyistä maailmaa, näemme, että se ei ole muuttunut. Jumala on kaikkina aikoina etsinyt uskollisia, jotka ovat valmiita kantamaan esirukouksen taakkaa.

”Maan kansa harjoittaa sortoa, ryöstää ja riistää. He tekevät vääryyttä kurjalle ja köyhälle ja sortavat muukalaista oikeudesta välittämättä. Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt.” (Hes. 22:29–30)

Mooses oli esirukoilija. Mooseksen laulussa Jumala paljastaa, millainen ylivoima kätkeytyy kuuliaiseen elämään ja yhteisestä sydämestä nousevaan rukoukseen. Yksi Jumalan oma vastaa tuhatta ja kaksi vastaa kymmentä tuhatta. Tämä on Jumalan matematiikkaa.

”Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä. Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on. Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!” (5 Moos. 32:28–30)

Meillä kristityillä on suuri etuoikeus Kristuksen veren kautta tulla luottamuksella, vilpittömin sydämin, täydessä uskonvarmuudessa Jumalan armoistuimen luokse – rukoilemaan. (Hepr. 10:19–22)

Myös Jeesus kehotti meitä uskon kautta lähestymään taivaallista Isäämme ja käyttämään edellä mainittua yhteistä rukousta.

”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt. 18:19–20)

Tänä aikana tärkein ja ensimmäinen tehtävämme kristittyinä on tehdä kuten Pyhä Henki Paavalin kautta kehottaa.

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” (1 Tim. 2:1–5)

Esirukous on sydämestä nouseva rukous toisen puolesta. Se on kokosydämistä kääntymistä Jumalan puoleen ja vetoamista Jumalan armoon. Esirukous on taistelua sieluista.

On kunniatehtävä esirukoilla toisten puolesta! Tätä tehtävää Jeesus itse edelleen toimittaa taivaassa, istuen Isän oikealla puolella.

”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hepr. 7:25)

Teksti: Jari Välilä (Pääkirjoitus julkaistu Raportti-lehdessä 3/2022)

Kuva: Pixabay