One Way Missionin työ Malawissa on ollut muutaman vuoden ajan säästöliekillä ja keskittynyt tukemaan 40 nuoren opiskelua ja pitämään pastorikoulutuksia. Mervi Itälinna on syksyllä 2021 maahan palattuaan saanut huomata muiden työntekijöiden kanssa selvästi, miten iso tarve työlle Malawissa edelleen on.
Viime syksynä Malawissa järjestettiin jo kahdet naistenpäivät, joihin tuli osallistujia sekä Malawista että Mosambikista. Sanjeen naistenpäivään työntekijät matkasivat autossa viisi tuntia, ja astuivat neljänkymmenen asteen lämpöön laulavien naisten ottaessa heidät vastaan lämpimään, ystävälliseen halaukseensa. Laulut raikuivat peltipurkeista tehtyjen rytmisoittimien tahdissa. Illan pimetessä koettiin aitoa afrikkalaista tunnelmaa iltanuotiolla.
Naistenpäivän ilta jatkui kirkossa pitkälle aamuyöhön. Aiemmin päivällä saatu opetus oli alkanut elää naisten mielissä ja sydämissä, moni jakoi elämäänsä, kertoi surullisia ja dramaattisiakin kohtaloitaan. Matka todelliseen muutokseen on vielä pitkä, monellakaan naisista ei ole edes Raamattua. He tarvitsevat hyvää opetusta ja hoitavaa yhteyttä. Tämä sydänten avautuminen rohkaisee suunnittelemaan naisten työn jatkoa.
Pastorikoulutuksen hedelmää seurakunnissa
Marraskuussa oli kaksiviikkoinen pastorikoulutus ugandalaisen Michael Opion johdolla. Hänellä on missio kouluttaa pastoreita, joilla ei ole ollut mahdollisuutta raamattukouluun tai muuhun teologiseen opetukseen. Koulutuksen käytännönläheisyys sai pastoreilta paljon kiitosta, ja 57 sai nyt päätökseen kaksivuotisen koulutusjakson. Tammikuussa 20 heistä jatkaa opiskelua astetta vaativammalla tasolla. He ottavat vähitellen isompaa vastuuta seurakuntatyön kokonaisuudessa. Myös pyhäkoulunopettajille on tulossa omaa opetusta.
Seurakunta myös harhaan menneille
Yksi pastoreista, Christopher, päätti jo 18-vuotiaana ryhtyä pastoriksi ja perustaa seurakunnan, koska sellaista ei hänen asuinalueellaan ollut. Häntä kiusasi ihmisten runsas alkoholin käyttö, kirkkoja ei ollut ollenkaan, mutta baareja senkin edestä. Hän päätti ottaa nämä ihmiset avosylin vastaan kirkkoonsa ja opettaa heitä. Siitä lähti muutos parempaan koko yhteisössä.
Nyt 15 vuotta myöhemmin, 34-vuotiaana nelilapsisen perheen isänä, Christopher on aloittamassa toista seurakuntaansa muutettuaan Chiringaan. Paikallisten kirkkojen ongelmaksi hän mainitsee sen, että niiden ovelta käännytetään pois elämässään harhaan menneitä, jotka eniten tarvitsisivat Jeesuksen muuttavaa voimaa. Rohkaisua ja toivoa antaa tarina noitatohtorista, joka oli kääntynyt Jeesuksen puoleen ja sanoutunut irti kaikesta noituudesta ja liittynyt seurakunnan aktiiveihin.
Aineellista apua tarvitaan
Hiv-tukiryhmien kokoontumisia oli myös viime vuoden lopulla jo kaksi, joista toisessa jaettiin osallistujille myös maissia. Nälkä ja pula ruuasta on todellisuutta Malawissa. Vaikka tarkoitus on keskittyä seurakuntatyöhön ja pastorien kouluttamiseen sekä opiskelijoiden tukemiseen, konkreettinen auttamistyö kulkee rinnalla. Kaikkia avunhakijoita ei voida käännyttää pois tyhjin käsin ja vatsoin. Kummien ja työn tukijoiden lahjoitusten ansiosta on ollut mahdollisuus antaa hieman maissia sitä kipeimmin tarvitseville. Kiitos Jumalalle, joka pitää huolen!
Malawin työ tarvitsee lisää kummeja, ja 20 seurakunnalle tarvitaan myös seurakuntakummit. Rukoilemme, että Suomen One Way -seurakunnista löytyisi henkilöitä tukemaan tätä tärkeää työtä kuukausittaisilla kummimaksuilla.
Kuva: Mervi Itälinna
Kuvassa: Naistenpäivillä saatu opetus jäi elämään mielissä ja sydämissä.
Lue Mervi Itälinnan artikkeli paluusta Malawin työhön kokonaisuudessaan Raportti-lehdestä (s. 34–35).