”Ja ylipapit tekivät monta syytöstä häntä vastaan.
Niin Pilatus taas kysyi häneltä sanoen: ´Etkö vastaa mitään?
Katso, kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan.´
Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.”
(Mark. 15:3–5)
Miksi Jeesus oli hiljaa, miksei hän puolustautunut? Joku saattaa sanoa: ”Ei heille mitään kannattanut sanoa, sillä he olivat jo päättäneet tappaa Hänet.” Se on varmasti totta.
Toinen voi sanoa: ”Jumala on Pyhä. Ei Pyhän Jumalan pidä alentua tällaisen ihmisten pilkan edessä.” Sekin on totta, mutta ei ehkä sittenkään keskeinen vastaus.
Jeesus olisi voinut kutsua paikalle tuhansia enkeleitä, ja he olisivat hetkessä tehneet selväksi, kuka on Herra ja ketä täällä kumarretaan.
Hän olisi voinut tuomita koko Jerusalemin, niin kuin hän kerran tuomitsi Sodoman ja Gomorran, ja tuhota kaikki, jotka Häntä pilkkasivat, mutta Hän oli vain hiljaa.
Miksi Jeesus oli hiljaa?
Sinun tähtesi Hän oli hiljaa. Sinun tähtesi Hän antoi ihmisten sylkeä päälleen, lyödä nyrkillä, ruoskia ja häväistä. Hän oli tullut juuri tuohon hetkeen sinun tähtesi. Sinun syntiesi tähden Hän kulki Golgatalle, jotta sinulla olisi toivo ja tulevaisuus.
Jos Hän olisi toiminut ja näyttänyt noille pilkkaajille kaapin paikan, mihin sinä olisit silloin joutunut?
Mistä sinä silloin saisit avun syyllisyyden ahdistukseen, toivottomaan elämäntilanteeseesi, omiin kauhistuttaviin ahdinkoihisi, omaan kuolemanpelkoosi? Et mistään.
Sinä harhailisit maailmassa etsien epätoivoisesti apua, vaikka apua ei olisi mistään saatavissa. Sinä kuolisit syyllisyytesi kanssa pelossa ja vavistuksessa, ja nuo pelkosi tulisivat sinua vastaan heti kuoleman rajan ylitettyäsi. Sinulla ei olisi mitään osaa Jumalan taivaaseen, vaan pelkkään pimeyteen. Raamattu sanoo: He eivät ikinä enää valoa näe.
Sinun tähtesi Jeesus oli hiljaa. Sinun tähtesi Jeesus kulki tuon Via Dolorosan.
Me kauhistelemme helposti kaikkea sitä pilkkaa, ylpeyttä ja farisealaisuutta, joka nujersi Jeesuksen ja sai kansan huutamaan: ”Ristiinnaulitse Hänet”. Me ihmettelemme sitä sydämien pimeyttä: miten he saattoivatkaan tehdä sellaisen vääryyden.
Se olikin kauheata, mutta se kertoi vain totuuden ihmisestä. Ihmisen sokeudesta, itsekkyydestä ja pahuudesta.
Ei Jeesus tuon kaiken keskellä ollut voimaton puolustautumaan, vaikka pimeys olikin niin täydellinen. Jumala antoi sen kaiken tapahtua, koska sinä olisit muuten ollut ikuisen kuoleman oma.
Jeesus ei sanonut mitään, koska Jumala ei antanut Hänelle mitään sanottavaa. Sillä Jeesus puhui vain sen, minkä Isä Hänelle antoi puhuttavaksi. Hän teki vain sen, minkä Isä antoi Hänelle tehtäväksi.
Jeesus oli voimaton, Hän ei kyennyt pelastamaan itseään, koska Hän halusi pelastaa sinut. Jeesus oli hiljaa, koska kyse ei ollut Hänestä, vaan sinusta ja minusta!
Se oli sinun huutosi
Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Se oli sinun huutosi. Sinun pitäisi huutaa se tänään, jos Jeesus ei olisi huutanut sitä sinun puolestasi 2000 vuotta sitten. Hän otti sinun osasi sinun puolestasi. Jonkun piti kantaa meidän syntimme, jotta me voisimme saada rauhan ja ikuisen elämän.
Hän otti sinun syntisi, jotta sinä saisit Hänen syyttömyytensä. Hän otti tuon sinun huonon omantuntosi, joka niin tuskaisesti sinua on ahdistanut ja vienyt kaiken elämänilon ja -halun. Hän otti sen sinun harteiltasi ja antoi sinulle oman syyttömyytensä iankaikkisen Jumalan edessä. Se syyttömyys, jota sinä saat tänään kokea, on Jeesuksen syyttömyyttä. Hän ei ollut tehnyt ainoatakaan syntiä, ja sen syyttömyyden sinä sait lahjaksi.
Hän otti sinun ahdistuksesi, jotta sinä saisit Hänen rauhansa. Se rauha, joka täyttää meidät Jumalan lapset tänään ja josta me olemme niin valtavan kiitollisia, on Jeesuksen rauha. Se on seurausta siitä, mitä tapahtui 2000 vuotta sitten Jerusalemissa.
Kaikkein suurin aarre, jonka minä kristittynä omistan ja joka on konkreettista todellisuutta minulle joka päivä, on rauha. Kaikesta muusta voisin vielä luopua, mutta en rauhasta. Jos ihmisellä ei ole rauhaa sisimmässään, ei mikään pysty ilahduttamaan häntä. Mikään ei tunnu enää miltään.
Jos et vielä tunne Jeesusta, et tiedä, mitä on todellinen rauha. Et tiedä, mitä on Jeesuksen rauha.
Kyllä uskovakin voi olla ahdistunut, mutta sen ahdistuksen takana on vielä jotain suurempaa, rauha Jumalan kanssa. Se kantaa ahdistustenkin läpi.
Jeesus otti sinun toivottomuutesi, jotta sinä saisit Hänen iankaikkisen toivonsa. Toivottomuus on hirveä ahdistus. Kun toivottomuus on täydellistä, siinä ihminen menettää järkensä.
Väitetään, että ihminen voi elää kolme päivää ilman vettä, yli kuukauden ilman ruokaa, mutta ei sekuntiakaan ilman toivoa. Sellaiseen toivottomuuteen sinä et voi koskaan joutua, sillä sinulla on Jeesuksen toivo ja tulevaisuus.
Hän otti sinun toivottoman tulevaisuutesi, jotta sinä saisit sen valoa ja iankaikkista iloa pursuvan tulevaisuuden, joka Hänellä oli Isän helmassa, ennen kuin Hän tuli maan päälle meitä pelastamaan.
Hän otti sinun yksinäisyytesi, jotta sinä saisit Hänen täydellisen yhteytensä Isään Jumalaan, eikä sinun koskaan tarvitsisi olla yksin. Taivasten valtakunnassa ei ole yksinäisyyttä, ei hylkäämistä, ei syrjäytymistä, ei tunnetta, että minä en kuulu joukkoon. Sinä kuulut Jeesukselle iankaikkisesti. Sinä kuulut rakastettuna ja lunastettuna Jumalan perheeseen ikuisesti. Et koskaan enää ole ulkopuolinen!
Jeesus otti sinun osasi ja antoi sinulle oman osansa. Se, mitä Jeesus sinulle antoi, on täydellinen vastakohta sille, mitä iankaikkinen kadotus antaa niille, jotka sinne joutuvat.
Pelkkää armoa
Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: ”Mitä minun sitten on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?” Niin he taas huusivat: ”Ristiinnaulitse hänet!” Mutta Pilatus sanoi heille: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Ristiinnaulitse hänet!” (Mark. 15:12–14)
Me emme ymmärtäisi Jumalan valtakunnasta mitään, jos Pyhä Henki ei olisi sitä meille kirkastanut. Me emme ymmärtäisi Raamatusta mitään, jos Jeesus ei olisi lähettänyt Pyhää Henkeään meitä opastamaan ja opettamaan. Me seisoisimme tuossa samassa joukossa, joka herjaten katseli Jeesuksen vaellusta kohti Golgataa. Mekin saattaisimme huutaa: ristiinnaulitse Hänet, jos Jumala ei olisi meitä pelastanut tuosta hengellisestä pimeydestä ja antanut meille sitä ymmärrystä, jonka vain Totuuden Henki voi antaa.
Me emme olisi koskaan tulleet Jeesuksen luokse, ellei Isä olisi meitä vetänyt. Ei kukaan tule Hänen tykönsä, ellei Isä Häntä vedä, sanoo Raamattu.
Meidän syntinen luontomme ei pyri lähelle Jumalaa, vaan mahdollisimman kauas Hänestä. Jumalan täytyi vetää meitä vastoin omaa tahtoamme puoleensa ja antaa meille ymmärrys ottaa Jeesus vastaan omana Vapahtajanamme. Se on täydellisesti Hänen tekonsa, ei meidän.
Kyllä Jumala haluaisi vetää kaikki puoleensa, sillä Hän ei tahdo, että yksikään ihminen hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Jostain syystä näin ei vain tapahdu, vaan se joukko, joka lopulta seuraa Jeesusta uskollisesti, on vain pieni vähemmistö.
Se oli meidän ristimme
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä. (Mark. 15:21)
Kenen ristiä Simon kyreneläinen kantoi. Se oli meidän ristimme. Meidät olisi siihen ristiinnaulittu, jos Jeesus ei olisi ottanut meidän rangaistustamme harteilleen. Se kuului meille. Se kuului Jeesuksen ristiinnaulitsijoille, ei Jeesukselle.
Me olemme velkaa Simon kyreneläiselle. Jos taivaassa tavataan, aion kiittää Simonia tästä.
Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat: ”Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat! Auta itseäsi ja astu alas ristiltä.”
Samoin ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.” (Mark. 15:29–31)
Tuo kansa, joka osallistui Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, ei ymmärtänyt, että kyse oli heistä itsestään. Tuo hirveä näytelmä heidän edessään koskikin heitä itseään ja kertoi ikuisella kielellä siitä, millaisia he itse olivat.
Ihmiset huusivat: ”Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme.” (Mark. 15:32)
He eivät ymmärtäneet, että Jeesus ei voinut astua alas ristiltä, koska Hän halusi auttaa heitä itseään, heitä, jotka juuri siinä hetkessä Häntä pilkkasivat. Monet niistä, jotka tuohon osallistuivat, ymmärsivät ja uskoivat pian tämän jälkeen, että Jeesus sovitti heidän itsensä synnit. Heistä osa pelastui.
Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: ”Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika.” (15:33–39)
Kansa ei ymmärtänyt, että tuo hirveä näytelmä heidän edessään koskikin heitä itseään ja kertoi siitä, millaisia he itse olivat. Mutta mikä vielä suurempaa ja tärkeämpää, se kertoi siitä, millaista oli Jumalan rakkaus meitä syntisiä kohtaan.
Vain Jumala on hyvä
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa… He, joiden tähden Jeesus oli tullut maailmaan ja joiden tähden Hän kuoli ristillä, suorittivat itse lunastajansa ristiinnaulitsemisen. Ihminen ristiinnaulitsi luojansa.
Siinä kulminoituu tuo käsittämätön Jumalan rakkaus. Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin, sanoi Jeesus kerran.
Sen lisäksi, että Golgatalla sovitettiin meidän syntimme, Jeesus antoi meille esimerkin, miten meidän tulisi rakastaa omia vihollisiamme. He, jotka meitä herjaavat, eivät ymmärrä, mitä he tekevät, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä heitä neuvomassa. Se henki, joka heitä johdattaa, on aivan toinen.
Olkaamme mekin siksi armahtavaisia niitä kohtaan, jotka meitä vainoavat.
Teksti: Tapani Suonto
Kuva: Pixabay
Raamattutunti on julkaistu Raportissa 1/2022.
