Anne Suonto on miehensä Tapanin rinnalla seurannut One Wayn vaiheita sen alusta lähtien, nähnyt ilot ja surut läpi vuosikymmenten, myös kulissien takana. Hän oli paikalla, kun työ alkoi ja kun se näytti hiipuvan kokonaan. Hän on nähnyt myös uuden nousun ja kehityksen aina tähän päivään asti.
Vaikka lapsuudenkodissa ei uskonasioista voinut puhua, Anne kävi uskovan äitinsä kanssa hengellisissä tilaisuuksissa. Jo yhdeksänvuotiaana Anne täyttyi Pyhällä Hengellä, ja on käytännössä ollut koko elämänsä uskossa.
– Pidimme salaa rukouskokouksia ja kävimme siskoni kanssa seurakunnassa. Tuo suuri salaisuus rasitti kuitenkin henkisesti ja pelottikin joskus.
Onneksi tilanne muuttui, kun Annen isä ikäännyttyään alkoi ottaa vastaan sanomaa Jeesuksen rakkaudesta ja tuli uskoon.
Tie vei Lähetysnuoriin
Annen tie vei Lähetysnuorten (Youth with a Mission) työhön 1970-luvulla. Lähetysnuorten opetuslapseuskoulussa ja evankeliointitiimissä Anne tapasi myös Tapani Suonnon. Heidät vihittiin Karkkilan kirkossa, ja siitä alkoi yhteinen taival. He lauloivat mm. Tapanin perustamassa kuorossa sekä Katusoittajat-yhtyeessä ja kiersivät myös kahdestaan laulamassa ja julistamassa evankeliumia eri puolilla Suomea. Kunnes eräs kevätpäivä suuntasi elämän vielä syvemmälle evankeliumin työhön.
– Muistan, kun Tapani kertoi Jumalan puhuneen hänelle näystä, joka merkitsi aivan uutta tehtävää Jumalan valtakunnan työssä. Olimme juuri muuttaneet Lähetysnuorten työkeskuksesta Siuntiosta Espooseen ja kyselleet, mitä Herra meiltä tulevaisuudessa odotti. Tuo näky koski Perjantai Kristukselle -työtä. Seuraavana syksynä kampanja alkoi, ja osallistuin siihen mahdollisuuksieni mukaan.
– Olin mukana kaduilla laulamassa ja välillä PK-illoissa musiikissa sekä toimiston osa-aikaisena sihteerinä, Anne sanoo.
– Vuonna 1996 Perjantai Kristukselle näytti kuihtuvan kuoliaaksi. Väki oli harventunut vuosi vuodelta, ja voimat ja varat alkoivat olla lopussa. Tapani näytti todella uupuneelta. Olimme hyvin hämmentyneitä tapahtumien kulusta, sillä olimme odottaneet aivan muuta. Mutta Jumala ilmestyi ja uudisti kaiken. Uusi alku ja voimakas kasvu oli minullekin suuri yllätys. Siihen ei pystyisi kukaan muu kuin elävä Jumala.
Äitinä ja teho-osaston hoitajana
Tyttärien, Eveliinan ja Emilian vartuttua Anne lähti opiskelemaan ja valmistui sairaanhoitajaksi. Hän on työskennellyt Meilahden sydänteholta jo yli 20 vuotta. Työ on ollut antoisaa, mutta voimia kuluttavaa. Vapaa-aika on mennyt perheenäidin tehtävissä. Kun Tapanin matkat alkoivat eri puolille maailmaa lähetystyön laajentuessa voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien, hän oli paljon poissa kotoa. Anne ja tytöt selvisivät niistäkin vuosista.
Lähetystyö Malawissa
Anne ja Tapani lähtivät Intiaan vuonna 2003 ja saivat nähdä sen ihmeen, mitä Jumala oli tehnyt lyhyessä ajassa tuossa maassa. Annen lähetyskentäksi johdattui kuitenkin ensisijaisesti Malawi. Ulkoministeriö edellytti säännöllisiä tarkastuskäyntejä ja työn valvontaa One Wayltä, ja Anne kävi maassa ulkoministeriön rahoituksella vuosittain.
– Erityisesti klinikkatyö kiinnosti minua omasta ammatistanikin johtuen, Anne kertoo.
– Sain nähdä työn suuren siunauksen tuossa köyhässä Nkhulamben laaksossa, mutta myös läheltä ne suuret ongelmat, jotka alkoivat kasaantua vuosien vieriessä.
Minkälainen elämänvaihe Anne Suonnolla on nyt? Miten One Wayn lähetystyö nivoutuu tulevaisuudensuunnitelmiin? Lue koko Annen haastattelu Raportti-lehdestä (s. 12).
