One Wayssä monilla eri vastuualueilla toimiva Ulla Kärnä on todella saanut huomata, että ”Joku” taivaassa kuulee hänen avunhuutonsa. Hänet johdatettiin mm. hakemaan töitä arkkitehtitoimistosta. – Aloitin työt siellä maaliskuussa ja syyskuussa olin jo uskossa, Ulla kertoo.

Ulla Kärnän lapsuudenkoti oli uskonnollinen ja hän oli itsekin kiinnostunut hengellisistä asioista. Lapsuudenusko ei kuitenkaan kantanut aikuisuuteen asti.

– Kouluaikana kaveripiirini muuttui, ja suuressa viisaudessani päätin olla ateisti, Ulla toteaa.

29-vuotiaana Ulla joutui pysähtymään ja tunsi, ettei selviä yksin.

– Muistan, miten illalla katselin tähtitaivasta ja huokaisin: Jos siellä taivaassa on joku, saat tehdä elämälläni mitä tahansa!

Vähän ajan kuluttua hän näki ilmoituksen työpaikasta arkkitehtitoimistossa ja haki sitä. Hakijoita oli useita, mutta Ulla sai paikan.

– Kävimme työmailla, joilla oli paljon uskovia ihmisiä. Tuntui, että uskovaiset piirittivät minua joka puolelta.

Sama piiritys jatkui rentouttavaksi aiotulla Tukholman risteilyllä, kun laivalla hänen ympärillään olikin yllättäen valtava joukko punapaitaisia ihmisiä, joiden rinnassa luki: ”Jeesus on Herra”. Yksi punapaitaisista istahti Ullan viereen ja jätti lähtiessään traktaatin penkille.

– Nappasin traktaatin laukkuuni, kun kukaan ei huomannut, ja lueskelin sitä sitten yöllä puolipimeässä, etteivät toiset näkisi. En tiedä, ymmärsinkö siitä mitään, mutta pikkuhiljaa usko alkoi avautua, ja minulle tapahtui myös paljon ihmeellisiä asioita.

Nämä ihmeelliset tapaukset puhuttelivat Ullaa, ja lopulta hän löysi Jeesuksen ja suorituksista vapaan armon elämäänsä.

Ulla tutustui One Wayn toimintaan ja löysi palvelutehtäviä ja niiden myötä kokemuksen Jumalan perheeseen kuulumisesta niin Suomessa kuin Afrikassa. Mutta mitä kaikkea matkan varrella oikein tapahtui…

Lue koko artikkeli Ulla Kärnän mielenkiintoisesta ja vaiherikkaasta elämästä Raportti-lehdestä (s. 8–9).

Teksti: Hanna Torvalds
Kuva: Mervi Itälinna
Kuvassa Ulla Malawissa vammaisen tytön ja hänen isoäitinsä luona.