Te olette maailman valkeus.
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle,
vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

(Matt. 5:14–15)

Kun seuraa aikaa, jossa elämme, ei voi kuin ihmetellä sitä suunnanmuutosta, joka on tapahtunut yhteiskuntamme keskuudessa viimeisten vuosien aikana.

On sanottu, että kansakunnan moraalinen rappeutuminen on seurausta seurakunnan rappiotilasta. Me syyttäisimme mielellämme asiasta päättäjiä ja kansamme johtoa. He tekevät kyllä Raamatun vastaisia päätöksiä, mutta kun seurakunta ei ole pitänyt vanhurskautta voimassa, niin synti on päässyt pesiytymään yhteiskuntaan ja siitä on tullut monella tavalla hyväksyttävää.

Seurakunnan tehtävä ei ole tänä päivänä tyynnytellä ja hyssytellä syntiä, vaan vastustaa sitä. Niin kauan kuin on rikollisuutta, siitä pitää puhua; niin kauan kuin synti rehottaa, sitä vastaan pitää saarnata. Jos seurakunta menettää ydinkutsumuksensa olla maailman keskellä piikkinä lihassa ja saarnata sen jumalattomuutta vastaan, se menettää voimansa.

Seurakunnan historia on ollut voittoisaa aina vaikeina aikoina, kun sitä on vastustettu kaikella voimalla.

Tänä päivänä on paljon pensistynyttä kristillisyyttä, joka syleilee maailma puhuen sitä, mitä maailma haluaa. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole puhua korvasyyhyyn sitä, mitä ihmiset haluavat, vaan sen, mitä Jumala haluaa puhuttavan.

Nyt jos koskaan on aika astua Herran voimassa eteenpäin ja olla valona maailmassa valaisemassa oman elämämme todistuksen kautta tietä Jeesuksen luokse.

Teksti: Teppo Lehtomäki (Pääkirjoitus julkaistu Raportti-lehdessä 4/2022)

Kuva: Pexels